Suomessa on yhteensä 12 virallista erämaa-aluetta, jotka sijaitsevat pääasiassa Pohjois-Suomessa Lapin ja Koillismaan alueilla. Nämä alueet kattavat yhteensä noin 1,4 miljoonaa hehtaaria ja muodostavat Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen laajan koskemattoman luonnon kokonaisuuden. Tässä artikkelissa käymme läpi kaiken oleellisen Suomen erämaa-alueista, sijainnista eläimistöön ja vierailuajankohdista majoitusvaihtoehtoihin.
Missä Suomen viralliset erämaa-alueet sijaitsevat?
Suomen 12 virallista erämaa-aluetta sijaitsevat kaikki Lapin maakunnassa, lukuun ottamatta Koilliskairan erämaa-aluetta, joka ulottuu Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajaseudulle. Tunnetuimpia alueita ovat Kaldoaivin, Vätsärin, Muotkatunturin ja Hammastunturin erämaa-alueet pohjoisessa sekä Koilliskaira Kuusamon ja Sallan tuntumassa.
Koilliskaira on erityisen merkittävä, sillä se on yksi Suomen eteläisimmistä ja helpoimmin saavutettavista erämaa-alueista. Sen sydämessä virtaa Nuorttijoki, jonka kanjonimaisema on yksi Suomen luonnon näyttävimmistä nähtävyyksistä. Pohjoisen erämaa-alueet, kuten Kaldoaivi ja Vätsäri, sijoittuvat lähelle Norjan rajaa ja ovat luonteeltaan tunturimaisemaa, kun taas Koilliskaira edustaa tyypillistä pohjoisboreaalista havumetsää ja suoalueiden mosaiikkia.
Kaikki erämaa-alueet ovat osa laajempaa suojelualueiden verkostoa, ja monet niistä rajautuvat kansallispuistoihin tai muihin luonnonsuojelualueisiin, mikä tekee niistä entistä arvokkaampia luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Mitä erämaalaki sanoo suojelualueista?
Erämaalaki (62/1991) määrittelee erämaa-alueet alueiksi, joiden tarkoituksena on säilyttää alueiden erämaaluonne, turvata saamelaiskulttuurin harjoittaminen sekä kehittää luontoon tukeutuvaa elinkeinotoimintaa ja luontomatkailua kestävällä tavalla. Laki kieltää toimenpiteet, jotka merkittävästi muuttavat luonnonympäristöä.
Käytännössä erämaalaki tarkoittaa, että erämaa-alueilla ei sallita metsätaloutta, laajamittaista rakentamista eikä muita toimia, jotka heikentäisivät alueen erämaaluonnetta. Moottoriajoneuvojen käyttö maastossa on pääsääntöisesti kielletty ilman erityistä lupaa, joskin poronhoito ja siihen liittyvä liikenne on sallittua.
Erämaa-alueet eroavat kansallispuistoista siinä, että niillä on perinteisesti sallittu laajempi paikallinen käyttö, kuten metsästys ja kalastus asianmukaisilla luvilla. Jokamiehenoikeudet pätevät myös erämaa-alueilla, eli jokaisella on oikeus liikkua alueilla jalan, hiihtäen tai veneellä sekä telttailla tilapäisesti.
Mitä eläimiä ja luontoa erämaa-alueilla voi nähdä?
Suomen erämaa-alueilla elää rikas eläimistö, johon kuuluvat muun muassa karhu, susi, ahma, ilves ja porot. Linnuista voi havaita kotkan, tunturihaukan, metsähanhen ja lukuisia varpuslintulajeja. Erämaa-alueiden joet ja järvet ovat täynnä kalaa, erityisesti taimenta, harjusta ja haukea.
Koilliskairan alueella Nuorttijoen varsi on erityisen arvokas elinympäristö. Joki ja sen sivuhaarat tarjoavat erinomaisen elinympäristön lohikaloille, ja alueen vanhat metsät ovat tärkeitä pesimäalueita monille harvinaisille lintulajeille. Karhuhavainnot ovat alueella suhteellisen yleisiä, ja onnekkaat retkeilijät voivat törmätä myös ahmaan tai ilvekseen.
Kasvillisuus vaihtelee erämaa-alueittain. Pohjoisimmilla alueilla tunturikangas ja paljakka hallitsevat maisemaa, kun taas Koilliskairassa korostuvat vanhat kuusimetsät, laajat suoalueet ja jokivarsien rehevä kasvillisuus. Keväällä ja kesällä metsämarjat, kuten mustikka, puolukka ja lakka, peittävät maanpintaa ja tarjoavat ravintoa sekä eläimille että retkeilijöille.
Milloin on paras aika vierailla Suomen erämaa-alueilla?
Paras aika vierailla Suomen erämaa-alueilla riippuu siitä, millaisen kokemuksen etsit. Kesä tarjoaa helpon kulkukelpoisuuden, pitkät valoisat päivät ja pääsyn vesireiteille, kun taas talvi avaa ainutlaatuisen maailman hankikannon, revontulien ja hiljaisuuden muodossa. Jokainen vuodenaika tarjoaa oman erityisen tunnelmansa.
Kesä ja syksy
Kesäkuusta elokuuhun erämaa-alueet ovat parhaimmillaan retkeilyn, melonnan ja kalastuksen kannalta. Yötön yö on erämaakokemus itsessään, ja luonto on vilkkaimmillaan. Ruska-aika syyskuussa on visuaalisesti häkellyttävä, kun koivut, vaivaiskoivut ja mustikanvarvut muuttuvat tulipunaisiksi ja keltaisiksi.
Talvi ja kevät
Talvikuukausina, joulukuusta maaliskuuhun, erämaat hiljentyvät ja muuttuvat lumisiksi hiljaisuuden kehdoiksi. Tämä on parasta aikaa revontulien katseluun, hiihtoretkeilyyn ja moottorikelkkailuun. Huhtikuu ja toukokuu edustavat arktista kevättä, jolloin lumi kantaa vielä, mutta aurinko jo lämmittää, mikä tekee hankikantohiihdosta nautinnollista.
Miten erämaa-alueille pääsee ja mitä majoitusvaihtoehtoja on?
Erämaa-alueille pääsee parhaiten omalla autolla lähimpiin kyliin, joista retkeilyreitit alkavat. Julkinen liikenne on harvaa, joten oma kulkuneuvo on käytännössä välttämätön. Koilliskairan alueelle pääsee helpoimmin Kuusamosta tai Sallasta, joihin on hyvät tieyhteydet ja lentokenttä Kuusamossa.
Majoitusvaihtoehdot vaihtelevat täysin varustelemattomista erämaatuvista täysin varusteltuihin mökkeihin ja majoituspalveluihin. Metsähallitus ylläpitää erämaa-alueilla autiotupia ja varaustupia, joita retkeilijät voivat käyttää. Nämä ovat erinomaisia vaihtoehtoja niille, jotka haluavat yöpyä syvällä erämaassa.
Me Tulppion Majatilla tarjoamme erämaamajoitusta Nuorttijoen varrella Koilliskairan sydämessä. Majoituksessamme yhdistyvät aidon erämaakokemuksen tunnelma ja perusmukavuudet, kuten sauna, lämpimät majat ja opastetut luontoretket. Tämä on ihanteellinen vaihtoehto niille, jotka haluavat kokea Suomen luonnonpuistojen ja erämaa-alueiden kauneuden ilman täyden erämaatelttailun vaatimaa varustusta ja kokemusta.
Erämaaretkeily vaatii aina huolellista suunnittelua riippumatta majoitusvaihtoehdosta. Hyvät kartat, asianmukaiset varusteet ja tietoisuus säätilan vaihteluista ovat välttämättömiä. Metsähallituksen verkkopalvelusta löytyvät ajantasaiset reittikartat, tuvat ja muut retkeilijöille tärkeät tiedot kaikista Suomen erämaa-alueista.